|
Sen
ihmisen nimi pääsi Vsevologskin historiaan. Vladimir Belousov on
syntynyt, kasvanut, harjoittelut ja nykyään asuu meidän
kaupungissamme. 18 helmikuu 2003 vuonna oli merkkipäivä: on täytynyt
35 vuotta siitä päivästä kun Vladimiristä oli
tullut mäkihypyn
olympiavoittaja X Olympiakissoissa Grenoblissa.
Neuvostoliiton ja Venäjän urheiluhistoriassa hän on
ainoa mestari tässä lajissa. 35 vuotta sitten yksi selostajasta
julisti: ”Vladimir Belousov toi maailmaan mainetta Vsevologskiin!” Ja
nytkin reportaaseissa Solt
Lake Sitistä toimittajat vakuuttavat meille että jokainen
olympiamestari on kansamme omaisuus…”
Hän asuu meidän
vieressä. Vsevolgskin täytyy varjella sankarinsa, joka
loistavasti suoritti vastuuvelvollisen
maallemme tehtävän. Merkkipäivän aattona me kutsuimme olympiamestarimme Nevskaa
Zarja sanomalehden toimitukseen.
-
Olen saanut varmuus että Teidän persoona on taruja niittänyt.
Jouduin kuulemaan mitä vaan: hänkin pääsi
onnettomuudekseen, murtosi jalkansa
ja nyt piiloutuu ihmisistä
metsässä. Paljonko totuutta niissä joureissa?
- Olen itse kuullut mitä minusta puhutaan. Kerran ajoin sähköjunalla.
Minua vastapäätä istui puolihumalainen porukka. Yksi
miehistä kertoi: ”Asuu aivan Belousovin vieressä (On ollut
meillä sellainen olympiamestari). Tuulipuuska
oli puhaltanut hänen
selkäänsä ja sen takia hän lentosi muutaman milliä
liikaa. Siitä hänelle annettiin auton, asunto. Mutta hän särki
autonsa säpäleiksi, joi itsensä rappiolle ja nyt kai kuoli”.
Minäkin istui hänen vastuussaan ja katsoi
suoraan hänen silmiinsä. Niin että Teidän täytyy
aloittaa haastattelunne sanasta ”ei”: ei ole tullut joupoksi, ei ole
tupakoinut sairaaksi, jalkani ovat ehjät. Todellisuudessa juorut
syntyvät tietomattoisuudesta. Ihmiset haluavat tietää
totuutta, mutta mistä ne voivat saada sitä?
-Ryhdykäämme nyt jälleenrakentaa
todellisuuskuvan. Kuinka olikaan että tavallinen poika pienistä
kaupungista pääsi suuriin urheiluun?
- Olen syntynyt Pugarevossa (Vsevologskin lähiössä) ja isoäitini
asui Vsevologskissa Rembolovon puiston vastuussa. Olen vienyt koko
vapaa-aikaa puistossa.
Silloin siellä oli omatekoinen hyppyrimäki puuta. Mihail Frolov
oli tehnyt sen. Nykyään hän asuu Vsevologskissa. Tässä
mäessä olen hyppinyt ekaluokassa. Minun sukset usein särkivät
mutta vanhemmilla ei ollut varaa ostamaan ne joka vuosi. Yksi kavereista
neuvoi: ”Ilmoittaudu urheilukouluun. Siellä annettaan kelvot välineet”.
12-vuotena pääsin Lokomotivin urheilukoulun. Meidän
urheilulajissa välineet ovat ratkaisevia tekijöjä. Pitkään
ei hyppäsin vaan kärsin. Kaikki kunnot sukset olivat
ollut tunnetuissa urheilijoissa. Kerran vuonna 1963 Tomskin
urheiluleirissä yksi hyppijöistä nyrjäytti jalkansa ja
minä taivutin puhumalla valmentajani antamaan minulle hänet
sakset. Hyppäsin ja katui tottumattomuudesta. Mutta tulos oli 87
metriä. Hyppäsin toinen kerran, taas katui. Tulos taas 89 metriä.
Mäen ennätys on ollut silloin 86 metriä ja joukkueen
kokoonpano on ollut hyvin vahva. Meillä joukkueessa on ollut Kamensky
– maailmaan mestaruuden hopeamitalimies. Sitten , kun olin katsonut
hypyn nauhoituksen mietin päämäärästäni
ensimmäinen kerran …Vuonna 1967 kun minä pääsin
Neuvostoliiton maajoukkueen jotkut alkoivat puhumaan että
minusta vielä tulee
suurimestari.
- Te olitte esiintynyt ZSKA – joukkueessa?
- Kyllä,
mutta kun annettiin
sotaväkiin tapahtui niin että olin palveluksessa vain 3 päivää.
Yliluutnantti vei minut kotiin ja minä sanoi äidilleni: ”Äiti,
kaikki on jo ohi”. Sitten olen ollut urheiluleirissä Kavgolovossa,
Leningradin sotilaspiirin joukkueessa.
Olympiakissojen jälkeen minusta automaattitesti tuli
yluluutnantti.
- Onko
totta että Teidän tulokset kaikissa hypyissä olivat parhaat?
- Juuri niin kaikki tapahtui. - Tulitteko todellakin voittajaksi sen takia
että tuulipuuska oli puhaltunut selkäänne? Eivät se
ollut minun sanoja. Jos puhua suoraan menestys olympiakisoissa ja mitä
tahansa kilpailluissa aina riippuu monesta vaikutustekijöistä ja
seikoista. Joskus ne vaikea määritellä. Minun mielestäni
olympiavuotena kaikki olosuhteet olivat ollut suotuisia. Ja niin
sanoakseni suotuisat biorytmit. Käsitykseni mukaan nyt puhuu teidän
kohtuullisus. Te ette pidätte puhumisesta arvokkuudestanne. Mutta
kuitenkin millaisia seikoija olivat johtunut voittoonne?
Nykyään monet urheilijoista sallivat itselleen rikkoa
urheilukurin. Joukkueessamme se oli täysin mahdotonta. Kuri oli hyvin
ankara. Onni potkaisi minua koska minulla oli loistavat valmentajat. Minun
ekavalmentajani Arkadiy Vopobjev on ollut Lokomotivin urheilukoulun
perustaja. Hän osasi panna merkille minuun vielä ennen vuotta
1967 ja vei minut elämäni kautta. Nyt hän asuu Pietarissa.
Hän on sivistynyt ihminen ja älykäs keskustellunkumppani.
Neuvostoliiton maajoukkueen valmentajana on ollut edesmennyt Aleksander
Grigas. Suururheilussa valmentajan persoonallisuudesta, voi sanoa hänen
kyystä tunkeutua esteiden läpi, riippuu osaisitko hän saada
matkat arvokilpailuihin ja järjestää ulkomaalaiset leirit. Grigasin mielipidettä kuuntilliin
Moskovassa, ja se oli siinä aikana kun oli ollut omalaatuinen
taistelu Moskovan ja Leningradin kesken. Moskovalaiset aina yrittävät
ahdistaa meidät. Sitä paitsi olen lähtenyt Grenoobliin
sopivalla sielutieteellisellä tuulella. Grigas oli saanut sattua
minua – hän ei pääsi minua ulkomaalaiseen
leiriin. Olin vastaan pyristelevä ja
halusin todistaa…
-
Nykyään monet urheilijoista sallivat itselleen rikkoa
urheilukurin. Joukkueessamme
se oli täysin mahdotonta. Kuri oli hyvin ankara. Onni potkaisi minua
koska minulla oli loistavat valmentajat. Minun ekavalmentajani Arkadiy
Vopobjev on ollut Lokomotivin urheilukoulun perustaja. Hän osasi
panna merkille minuun vielä ennen vuotta 1967 ja vei minut elämäni
kautta. Nyt hän asuu Pietarissa. Hän on sivistynyt ihminen ja
älykäs keskustellunkumppani. Neuvostoliiton maajoukkueen
valmentajana on ollut edesmennyt Aleksander Grigas. Suururheilussa
valmentajan persoonallisuudesta, voi sanoa hänen kyystä
tunkeutua esteiden läpi, riippuu osaisitko hän saada matkat
arvokilpailuihin ja järjestää ulkomaalaiset
leirit. Grigasin mielipidettä kuuntilliin
Moskovassa, ja se oli siinä aikana kun oli ollut omalaatuinen
taistelu Moskovan ja Leningradin kesken. Moskovalaiset aina yrittävät
ahdistaa meidät. Sitä paitsi olen lähtenyt Grenoobliin
sopivalla sielutieteellisellä tuulella. Grigas oli saanut sattua
minua – hän ei pääsi minua ulkomaalaiseen
leiriin. Olin vastaan pyristelevä ja
halusin todista.
Te
olitte silloin vasta kahdenkymmenenyhden ja puolen vuoden vanha. Ja kuten
sanotaan teitä kannettiin käsillä. Sitä paitsi mäkihyppy
on niin romanttinen urheilulaji. Teillä kutsutaan lentäviksi
hiihtäjiksi. oletteko tuntunut itsensä onnelliseksi?
Totta
kai! Mutta vain lyhyessä aikeissa.
Ensin olin tervetullut mihin tahansa. Sitten minua usein kutsuttiin
jonakuna hääkenraalina. Mutta
lehdistössä lopetettiin kirjoittamisen
minusta. Minähän on
ollut puolueeseen kuulumaton, olin epämiellyttävä. On
tullut ohje – ei kirjotta hänestä. Kuuluisuus
ei tuotti minulle mitään hyvää. Pian päinvastoin,
kateus, katsominen pahalla silmillä. Aivan kun olen osunut jonkun
arkaan paikkaan. Kannoin mestarin arvoni kun raskasta taakkaa.
Entä
auto, asunto? Olette saanut ne, eikö niin?- Kyllä,
paikallisvironomaiset auttoivat minua saada asuntoni. Mutta
auton juttu kääntyi niin: olen saanut palkinto voitostani 2200
ruplaa, auto maksoi silloin 5600. Olin
lainannut rahaa kavereistani ja sitten 3 vuotta maksoin velat -
Onko totta että Teidän asuntonne oli ryöstettu?
Viettiin pois kaikki arvoesineet olympiamitaliini
mukaan luettuna. Käyttää hyväkseen sopivaa tilaisuutta
haluan puhutella tiedotusvälineiden kautta. Voi olla että
minun mitalit olivat päässyt jonkunlaiselle numismaatikolle. Jos
teillä on vakkapa pisara omaatuntoa palauta ne takaisin! Ymmärrän
kyllä että se on aivan epätodennäköistä.
Ne varmaankin ovat nyt ulkomaalla. -Miksi Te ette olette seurannut
monien esimerkkiä ja
ette olette lähtenyt rajan yli? - Kutsuttiin Norjaan, Bolgariaan ,
entiseen DDR-iin…. Mutta en voi kuvitella itseni toisella paikalla.
suuresti pidän Vsevologsksta. Se on minun kotiseutu. Olen kiintynyt
siihen koko sydämestäni. - Millaiset
suuret palkinnot olympiamitalia paitsi Teillä on? - Kaksi
kuningasmaljaa. Norjassa Holmenkollenissa joko vuosi suoritettaan suuret
kisat. Asiantuntijoiden keskellä se arvostellaan jopa suurempi kun
Olympiakisat. Siksi että siellä kokoontuu enempi osanottajia.
Olen voittanut kaksi kuningasmaljaa peräkkäin ja olen
saanut Norjan
kansansankarin nimiarvo. Maailmassa
on ollut vain 3 samanlaista viime
150 vuoden aikoina. Maljan
minulle luovutin itse Norjan kuningas. Holmenkollenissa on museo jossa
olivat minut valokuvat .Te olitte ollut hyvin nuori ja olisitte voittanut
Olympiakisoissa kahdeksi, kolmiksi… Miksi tämä mitali jäi
Teille ainoa?Vuonna 1972 olin edes paremmassa kunnossa kun ennen. Olen
valmistautunut Sapporon kisoiden varten.
Minun oli pakko suorastaan mainita
kaksi nimeä virallisessa asiakirjassa. Ikään kuin ne olivat
tehnyt minusta olympiavoittaja. Mutta ne eivät ollut osallistunut
minun kohtalossani. En halua nimittää heitä koska ne
olivat lähtenyt viimeiselle
retkeilleen. Ei ole tarpeen huolestuttua
heidän muistoja. Ja
minä torjuin heidän ehdotus. Sitten minulle sanottiin suoraan:
”Emme tarvitse sinun palvelustasi. Me
olimme kasvatetut toinen voittaja.” Panin pahakseni ja jätin
Urheilu. Japaniin lähti Zakadze. Hän oli
jo 40-vuotias. Kaikki mitalit ottivat japanilaiset. Oletteko
koetellut voimiasi valmentajana? Olen
jo sanonut että minusta itsestään tuli upseeri. Noin 25
vuotta oli puolustuspalveluksessa. Tämä oli pelkkä
muodollisuus. Jätin palvelukseni samassa univormussa jossa olin
alkanut. Olin rykmentin liikunnanpäällikkönä
mutta harvoin oli ollut pukutunnut
univormun. Tulokseni eivät oli huonoja. Joukkueeni oli
nostanut neljän ja puolen vuosien
kuluessa kahdeksannesta paikasta neljänteen. Se tapahtui
Puolustusvoimien mestaruudessa Etelä- Sahalinskissa. Minulle
tarjottiin valmentajan viran Moskovassa mutta neljän vuosien työtäni
jälkeen juonien avusta järjestettiin joukkueeni romahdus yhdessä
kilpailussa. Tuloksena jäin vuodeksi ilman töitä, rahaa,
kunniaa. Minulla oli katastrofaalinen epäonni. Sitten jatkoi
palvelustani, kuten sotilaiden kesken sanotaan, ”suorissa ympäriässä”,
toisin sanoen Moskovasta kaukana. Työskentelin Sahalinissa,
Kamshatkessa, Amurin alueessa, Murmanskissa. Luopui virasta majurina ja
palautti Vsevologskiin. Sattuiko hiin että te
ette saitte enää etsiä
käytäntöä luovien voimienne?
-Tähän asti herään öisiin
jonkunlaisiin aikomuksiin, mutta soveltua ne käytäntöön
mahdotonta . Noutamattomuudesta ovat
ja unettomat yöt ja sydänsärky.
Vasta kaksi vuotta sitten lopetin mäkihyppimisen
unissani. Niin tuli,
että olympiavoittaja joka on ollut ja jää ainoa mäkihypyn
mestarina jäi suururheilu 24-vuotina. ja siitä saakka vielä
kaksikymmentäviisi vuotta taisteli
voittoonsa unessaan. Hän asuu kaupungissa
jossa vain muutamat tietävät
hänen ansioista. Nyt hän
on sotilaseläkeläinen. Toistaa
Belousovin voiton
Venäjällä ei onnistu kenellekään.
Paikkalislehti:
"Nevskaja Zarja"
Toimitaja:
Lydmila Kalamanova
Suomenos:
Vadim Zherbin
Valokuvat:
V. Belousovin omasta arkistosta ja hänen luvalla.
E-mail : ferman@peterlink.ru
|
